Elokuvat.org — Kaikkien aikojen parhaat elokuvat

Virtuaalinen todellisuus elokuvissa — uhka vai mahdollisuus?

Virtuaalinen todellisuus ei ole konseptina vieras elokuvateollisuudelle. Sitä on nähty käytettävän teemana useassa elokuvassa jo vuosikymmenien ajan. Kuuluisin aiheeseen liittyvä elokuvasarja on taatusti Matrix.

Vasta viime vuosien aikana elokuva-ala on alkanut keksimään uusia tapoja houkutella katsojia vastalauseena netin suoratoistopalvelujen suosion kasvulle. Yksi näistä on elämyksellisyys eli immersiiviset elokuvat.

Immersiivinen elokuvakokemus sekoittaa elokuvaan teatteria, virtuaalista todellisuutta ja sirkusviihteitä sekä ruokailua. Sen myötä katsojat siirtyvät elokuvateatterien ulkopuolelle esimerkiksi suuriin teollisuushalleihin tai kirkkoihin, jotka ovat sisustettuja elokuvan kohtausten tai teeman mukaan.

Photo by Serena Wong on Unsplash

Elokuvaa ei myöskään välttämättä seurata valkokankaalta, vaan se voidaan esittää näyttelijöiden puolesta ja katsojan pitää vain seurata tiettyä polkua, jonka vierellä eri kohtaukset näytetään ja mukana voi olla virtuaalitodellisuuttakin.

Immersiivisiä näytöksiä on järjestetty jo ympäri maailmaa, myös Suomessa. Kulttuuritehdas Korjaamon Salakino esitti nimittäin muutaman vuoden ajan immersiivisen version Romeosta ja Juliasta, joskin kyseisessä näytöksessä ei käytetty virtuaalista todellisuutta.

Virtuaalisen todellisuuden käyttö on laajenemassa

VR-lasien teknologia on kehittynyt ja samalla VR-elokuvien tuottaminen on pikkuhiljaa alkanut helpottumaan. Ensin sitä kokeiltiin peleissä, mutta nykyään virtuaalitodellisuus on aivan uusi tapa välittää ja havainnollistaa tietoa, jonka johdosta siihen voi törmätä hyvin arkisissakin kohtaamisissa.

Se on tärkeä osa kulttuuritoimintaa, ei pelkästään elokuvissa. Suomalainen nykysirkus Agic-Cirk on luonut sirkusesityksiä, joita voidaan kokea virtuaalisessa todellisuudessa. Ne koostuvat Youtube-videoista, jossa kamera muodostaa keskiön ja katsoja voi seurata tapahtumia siirtämällä hiirtään tai asettamalla mobiililaitteensa virtuaalilaseihin ja liikkumalla.

Lukuisat muut alat, kuten museot, teatterit ja jopa nettikasinot, ovat onnistuneet luomaan aivan uudenlaista virtuaalisisältöä. Vaikka virtualinen todellisuus ei ole vielä laajasti levittäytynyt kasinomaailmassa, kasinot ovat kuitenkin yrittäneet keksiä keinoja tehdä pelaamisesta immersiivisempää. Yksi sellainen on esimerkiksi Casinohuone sivustoltakin löytyvät ja videokuvan välityksellä pelattavat live-kasinopelit.

Virtuaalitodellisuus ja nykyelokuvat

Vaikka VR-lasit ovat halventuneet ja sen myötä niitä löytyy yhä useammasta kodista, vielä ei ole valmistettu kokopitkää VR-elokuvaa. Elokuvafestivaaleilla, kuten Tribecassa ja Cannesissa, esitellään kuitenkin jo säännöllisesti VR-lyhytelokuvia.

Viime vuosien mieleenpainuvia teoksia on ollut tanskalainen The Doghouse, jossa katsoja voi valita yhden viidestä hahmosta ja kokea elokuvan hänen näkökulmastaan. Uusimpana on Tribecan festivaaleilla esitetty The Key, jossa katsoja yhdistetään VR-laseilla aidon näyttelijän esittämään live-esitykseen.

Photo by Sophia Sideri on Unsplash

Suurten budjettielokuvien vierelle on tästä huolimatta tehty jo monenlaisia VR-elämyksiä, joiden tarkoitus on mainostaa tulevaa elokuvaa. Esimerkiksi The Martian -elokuvaa varten tuotettiin yli 20 minuutin pituinen VR-peli, jossa pelaaja kokee miltä tuntuu seistä Marsin pinnalla.

Myös Tom Cruisen Mission Impossible -elokuviin on tehty 360-asteisia videopätkiä, joita voidaan seurata VR-laseilla ja nähdä elokuvan taustatyötä aivan uudella tavalla. Tästä huolimatta monet elokuvantekijät ovat sitä mieltä, että kokopitkän ja suuren budjetin VR-elokuvien valmistaminen vielä tässä vaiheessa on liian vaikeaa.

Heidän mukaansa katsojilla tulee kestämään jo oman aikansa hyväksyä ja ymmärtää uusi katselumuoto, ja vasta sen jälkeen se voidaan siirtää suuren yleisön eteen elokuvateattereihin. Lisäksi VR-elokuvilla on myös fyysisiä rajoituksia. Kymmenien VR-lasien yhdistäminen ja elokuvan seuraaminen elokuvasalissa tarkoittaa myös tarvetta pyöriville tuoleille.

Muulla tavoin elokuvakokemus ei ole miellyttävä eikä VR-teknologiasta ole hyötyä. Nykyiset lyhytelokuvat esitetään vain hyvin pienille ryhmille ja tiloissa, joissa heillä on vapaus liikkua. Lyhyet elokuvanpätkät eivät nimittäin vaadi istumista toisin kuin kahden tunnin leffat.

Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että VR-videot ovat tulleet jäädäkseen ja kokopitkät elokuvat odottavat oikeaa aikakautta. Tulevaisuus tulee myös samalla näyttämään, miten se saadaan sovitettua paremmin immersiiviseen elokuvakokemukseen.