Elokuvat.org — Kaikkien aikojen parhaat elokuvat

Peleistä elokuviksi, elokuvista peleiksi

Pelit ja elokuvat ovat kulkeneet rinnakkaiselossa viimeiset vuosikymmenet. Vaikka molemmat ovat vastaavanlaisia tarinankerronnallisia taiteen ja viihteen muotoja, ovat niiden yhteiset askeleet olleet vaihtelevia laadultaan.

Elokuvat ovat olleet aina isoa bisnestä ja tätä on tietysti haluttu kasvattaa tuomalla mukaan oheistuotteita, kuten videopelejä. Nämä lisenssipelit ovat kuitenkin suurimmalta osalta olleet juuri tuota halpaa oheistavaraa, joissa nopeasti kyhättyyn peliin on laitettu elokuvasta tuttu ulkoasu ja tuote on vain pitänyt saada nopeasti kauppaan. Näitä pelejä nähtiin paljon 90-luvulla, kun jokaisesta lastenelokuvasta tehtiin nopeasti konsolipeli myyntiä kasvattamaan.

Eikä pidä unohtaa, että samaa on nähty myös toisin päin. Tunnettuja pelisarjoja on useasti yritetty kääntää elokuvan muotoon ja lopputulokset ovat olleet kohteliaasti sanottuna heikkoja. Esimerkiksi Mortal Kombat -elokuvat ottivat paljon vapauksia ja lopputulos oli enemmän vahingoniloinen, kun kiinnostava. Sama nähtiin myös Doom-elokuvien (2005 ja 2019) kohdalla, jossa lopputulosta oli vaikea yhdistää alkuperäismateriaalina toimivaan pelisarjaan.

Onneksi kuitenkin tämä ei ole koko totuus ja pelimaailmasta löytyy myös hyviä elokuvapelejä. Paras lopputulos on saatu silloin, kun pelintekijät saavat itse päättää mitä ja milloin he tekevät ja peli on täydennystä elokuvan maailmaan. Näin on esimerkiksi nähty modernien Batman-pelien kohdalla, jotka olisivat loistavia pelejä vaikka ilman Batmanin nimeä.

Toinen paikka missä elokuvat taipuvat hyvin peleiksi on hedelmäpelit. Näissä kun tarinankerronta on pienessä roolissa, niin tekijöiden pitää miettiä muita kerronnan keinoja. Parhaat hedelmäpelit ovat kiinnostavia, vaikka mukana ei olisikaan oikeaa rahaa. Esimerkiksi Titanicista tehty hedelmäpeli on kiinnostava pelata ja iskee myös laajempaan yleisöön kuin alkuperäinen elokuva. Elokuvat hedelmäpeleissä ovat yleisiä teemoja ja tuttu visuaalinen ilme tuokin peliin mielekästä lisäsisältöä.

Mikä on sitten syynä siihen, miksi nämä visuaalisen viihteen muodot eivät sitten onnistu toimimaan yhdessä kuin harvoin? Taustalla tähän on kaksi isoa syytä: raha ja henkilökohtaisuus. Hollywood näkee pelit vieläkin halpana viihteenä ja mainoksena, johon ei panosteta samalla tavalla. Jos pelintekijä tekee tuotteen oman pillin mukaan, lopputulos on hyvä, mutta jos elokuvayhtiö päättää, on paikka alehyllystä taattu.

Toinen syy on, että pelit ovat myös paljon henkilökohtaisempia kokemuksia. Pelaaja eläytyy yhden ihmisen rooliin ja pitää sitä itsensä projektiona. Tätä on vaikea toteuttaa elokuvassa, jossa katsoja on helposti sivustaseuraajan roolissa. Tämän ongelman ohittaminen vaatii tekijöiltä paljon miettimistä, mutta se on mahdollista ylittää, kun mukana on osaavat tekijät. Kehitystä asiassa on nähty ja parempaan päin ollaan koko ajan menossa. Mitä tulevaisuus ja esimerkiksi virtuaalitodellisuustekniikan yleistyminen tuo, jää kutkuttavasti nähtäväksi.